Päättynyt vuosi 2009 oli töiden suhteen erikoinen. Kolumni siellä, luento täällä, jossain muutama haastattelu. Aika tuntui kuluvan loputtomaan suunnitteluun. Atena Kustannuksen kanssa olemme puhuneet yhteisöllisyyttä käsittelevästä kirjasta, mutta sen aika ei ole aivan vielä; ensi vuosi näyttää kirjan suhteen lupaavammalta. Yksi suuri suunnitelma toteutui kuitenkin juuri. YLE Radio 1:ssä alkoi 4.1.2010 pyöriä vaatimattomasti omalla nimelläni kulkeva keskusteluohjelma Kalle Haatanen. Kiitos, YLE.
Kirjoitan tänne jatkossakin puheenvuoroja, kolumneja ja päähänpistoja. Luultavasti alan purnata myös enemmän pikkuasioista. Se alentaa julkaisukynnystä, tehostaa ajattelua ja kiusaannuttaa muitakin ihmisiä.
Kalle, kiitos hyvästä ohjelmasta.
Yksi – valitettavan henkilöönmenevä – ärsytyksen aihe on kuitenkin mainittava: nouseva intonaatiosi lauseiden loppua kohden. Radiossa se toistuessaan luo koomisen vaikutelman.
Tiedän. Kovasti olen yrittänyt päästä siitä eroon, mutta tunnen kauhunhetkiä aina kun alan kuunnella ohjelmaa leikkausta varten. Ajan kanssa…
Hei Kalle! Kiitos kerrassaan mielenkiintoisesta ohjelmastasi, radiota parhaimmillaan. Mitä tuohon intonaatioon tulee, niin älä stressaa, siitä on tulossa hyvää vauhtia tunnusmerkkisi (ohjelman laadukkaan sisällön lisäksi). Ei sitä nyt tarvitse kuulostaa keneltä vaan, voi kuulostaa aidosti itseltään!
MInäkin pidän Kalle Haatajan nousevasta intonaatiosta. Se antaa puheelle persoonallisen piirteen, joka erottaa sen monista muista puheista. Puhumatta nyt sisällöstä!
»Vanha kunnon eurooppalainen terrorismi», hahhahaa miten hieno sananparsi!! :)
Valt. tri Kalle Haatanen kommentoi maailman menoa aina suurellisesta aikalais- diagnoosista pieniin ärsytyksen ja ilon aiheisiin