Tässä kontribuutioni monikulttuurisuuskeskusteluun. Teksti on väitöskirjastani (2000), ja siinä etsitään »kakkosvaiheen liberalismia», joka ei ajautuisi vain kaiken ennalta sallimiseen, muttei myöskään olisi tukahduttava tai rasistinen. Tekstissä esiintyy termit »kommunitarismi» ja »uusaristoteelisuus», joilla viitataan yhteisöllisyyttä – myös kansallismielisyyttä – korostavaan älylliseen ajatteluun. Suomessa nationalistit argumentoivat mielestäni tyhjin käsittein, mutta tässä esitellään myös älyllistä konservatiivisuutta. Oma positioni on selkeä: liberalismin puolustus. Anteeksi kimurantti tieteellinen kielenkäyttö, mutta kyse on väitöstekstistä!

On julmaa, miten sosio-ekonomiset lainalaisuudet pureutuvat ihon alle, iho huokuu noita eroja ja erot jopa muodostavat eräänlaisen sosio-ekonomisen ruumiin, josta heijastuu rippeet siitä, mikä kerran oli luokkayhteiskunta.