Soinin dilemma lepää näiden kahden populismin varassa. Hän itse edustaa capralaista, amerikkalaistyyppistä populismia, ja se uhka, jonka Soinin selän takana oletetaan olevan, on populismi sen rumassa muodossa: pienimpään yhteiseen nimittäjään vetoamisessa. Tämä on todellinen paradoksi.