Luovuus, innovatiivisuus sekä kyky lapsenomaiseen ajatteluun ja anarkismiin on tavallisesti liitetty taiteilijoihin. Romanttisessa ajattelussa tällaiset luonteenpiirteet yhdistyvät myös hulluuteen ja niihin riskeihin, joita liiallinen seurustelu alitajunnan kanssa tuottaa. Kaikki tietävät Vincent van Goghin ongelmat ja kuuluisan korvanleikkausepisodin. Ihmiset kuitenkin haluavat unohtaa tai eivät yksinkertaisesti tiedä, että menestyäkseen hän opiskeli vuosia taidetta Pariisissa.
Kuljin tutun matkan lounaalle, kulman taakse Töölön Museokadulle. Matkalla ehtii juuri ja juuri polttaa yhden tupakan. Vastaani tuli siististi pukeutunut, noin 60-vuotias nainen. Hän pysähtyi hetkeksi kohdalleni, nosti katseensa savuiseen suuhuni ja sanoi sitten kylmän rauhallisesti: »Hyi saatana» ja jatkoi matkaansa.
Minulla on huono omatunto – olen kaupunkiliberaali. Liberaalin elämäntehtävä on vastustaa pahaa, tai vähintäänkin kantaa huolta kaikesta pahasta, mitä maailmassa on. Ja sitähän riittää: ulkomaalaisvastaisuus, homofobia, monikulttuurisuuden haasteet, yleinen suvaitsemattomuus, keskustapuolue…
Iänikuinen puhe lomastressistä ei tavoita kovinkaan hyvin lomalta paluun ongelmia. Itse asiassa kyse ei ole tottumisesta uudelleen töiden rutiineihin ja kaavoihin. Mikään ei ole niin yksinkertaista. Keskeistä ovat sopimukset, joilla loma rakennetaan hyväksi, tai vähintäänkin siedettäväksi. Jokainen joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, jotta loman mielekkyys saataisiin varmistettua. Käytännössä kyse on varauksellisten katsantojen minimoimisesta – tai pahimmillaan matalamielisyydestä, jolla loman pakonomainen kurjuus lyödään lukkoon hintana siitä, että elämä on varmasti turvallisen ankeaa.
Oikeistopopulismi ei ole hallitsematon uhkakuva, jonka vuoksi suurten puolueiden olisi haettava uutta uskottavuutta ostarikansassa; yritettävä jotenkin sisäistää väitetty tiukentunut asenneilmapiiri. Jussi Halla-ahon kirjoitusten joutuminen syyteharkintaan on esimerkki haasteista, joita perussuomalaiset joutuvat kohtaamaan. Ehkä se on tärkein opetus suurille puolueille.
Valt. tri Kalle Haatanen kommentoi maailman menoa aina suurellisesta aikalais- diagnoosista pieniin ärsytyksen ja ilon aiheisiin