Tässä kontribuutioni monikulttuurisuuskeskusteluun. Teksti on väitöskirjastani (2000), ja siinä etsitään »kakkosvaiheen liberalismia», joka ei ajautuisi vain kaiken ennalta sallimiseen, muttei myöskään olisi tukahduttava tai rasistinen. Tekstissä esiintyy termit »kommunitarismi» ja »uusaristoteelisuus», joilla viitataan yhteisöllisyyttä – myös kansallismielisyyttä – korostavaan älylliseen ajatteluun. Suomessa nationalistit argumentoivat mielestäni tyhjin käsittein, mutta tässä esitellään myös älyllistä konservatiivisuutta. Oma positioni on selkeä: liberalismin puolustus. Anteeksi kimurantti tieteellinen kielenkäyttö, mutta kyse on väitöstekstistä!
Soinin dilemma lepää näiden kahden populismin varassa. Hän itse edustaa capralaista, amerikkalaistyyppistä populismia, ja se uhka, jonka Soinin selän takana oletetaan olevan, on populismi sen rumassa muodossa: pienimpään yhteiseen nimittäjään vetoamisessa. Tämä on todellinen paradoksi.
Facebookin käyttäjämäärä kohosi heinäkuussa yli 500 miljoonan – puoli miljardia käyttäjää. Facebookia voi kritisoida monesta syystä, aina huonosta yksityisyydensuojasta jonninjoutavaan oleskeluun sosiaalisessa mediassa, mutta sen merkitystä kommunikaation ja informaation vaihdossa ei voi enää mitenkään ohittaa olankohautuksella.
Luovuus, innovatiivisuus sekä kyky lapsenomaiseen ajatteluun ja anarkismiin on tavallisesti liitetty taiteilijoihin. Romanttisessa ajattelussa tällaiset luonteenpiirteet yhdistyvät myös hulluuteen ja niihin riskeihin, joita liiallinen seurustelu alitajunnan kanssa tuottaa. Kaikki tietävät Vincent van Goghin ongelmat ja kuuluisan korvanleikkausepisodin. Ihmiset kuitenkin haluavat unohtaa tai eivät yksinkertaisesti tiedä, että menestyäkseen hän opiskeli vuosia taidetta Pariisissa.
Kuljin tutun matkan lounaalle, kulman taakse Töölön Museokadulle. Matkalla ehtii juuri ja juuri polttaa yhden tupakan. Vastaani tuli siististi pukeutunut, noin 60-vuotias nainen. Hän pysähtyi hetkeksi kohdalleni, nosti katseensa savuiseen suuhuni ja sanoi sitten kylmän rauhallisesti: »Hyi saatana» ja jatkoi matkaansa.
Valt. tri Kalle Haatanen kommentoi maailman menoa aina suurellisesta aikalais- diagnoosista pieniin ärsytyksen ja ilon aiheisiin