Facebookin käyttäjämäärä kohosi heinäkuussa yli 500 miljoonan – puoli miljardia käyttäjää. Facebookia voi kritisoida monesta syystä, aina huonosta yksityisyydensuojasta jonninjoutavaan oleskeluun sosiaalisessa mediassa, mutta sen merkitystä kommunikaation ja informaation vaihdossa ei voi enää mitenkään ohittaa olankohautuksella.

Nykyään käyn Facebookissa aamulla ennen kuin luen Hesarin. Toimittajaystävät ja muuten vaan mediaa kriittisesti ja laajasti seuraavat ovat jo ehtineet lähettää lukuisia linkkejä juttuihin, joita on uutisoitu vaikkapa Keskisuomalaisessa tai Suomen Kuvalehdessä. Näistä jutuista on taas alkanut viestiketju, jossa uutisointia kommentoidaan laajasti.

Sosiaalisen median käyttöni kuitenkin ylitti sietorajat pari viikkoa sitten, kun aloin valmistella syksyn töitä. Itse asiassa minulla on kaksi Facebook-tiliä, toinen on »omalle itselleni», toinen on tarkoitettu radio-ohjelmalleni Ylessä. Olen laittanut radio-ohjelman sivujen tiedot menemään myös Twitteriin, tuohon toiseen sosiaalisen median jättiläiseen. Sen lisäksi on Ylen viralliset ohjelman sivut ja niiden blogin hallinta.

Koin tämän sekamelskan ahdistavaksi ja päätin tehdä asialle jotain. Etsin yhtä ohjelmaa, jolla voisi hallita eri medioita keskitetysti. Tulos oli karmaiseva! Luulin olevani hyvin pidättyväinen sosiaalisen median käyttäjä, perus-Facebookkaaja, ja pari siinä sivussa kulkevaa duunijuttua. Annettuani suositetulle ohjelmalle tarvittavat valtuudet päästä tileihini, avasin sen – ja edessäni oli jatkuvasti päivittyvä lentokoneen ohjaamo kaikkine animaatioineen ja äänimerkkeineen. Viisi eri palstaa, jossa juoksi syötteet kaikissa medioissa sekä ilmoitukset siitä, kuka on juuri kirjoittanut milloin mihinkin, ja helvetillinen ääni- ja värimaailma. – Ja minä olen hieman introvertti radiotoimittaja, joka on onnellinen saadessaan silloin tällöin palautettakin ohjelmastaan.

Kuka perverssi sadisti on saattanut kehittää tällaisen ohjelman, jota minulle vielä moneen kertaan suositeltiin? Kuka voisi olla niin hullu, että pitää tällaista ohjelmaa auki, tai jotenkin nauttii siitä? Ainut mitä saattoi tehdä oli tuijottaa ahdistuneessa katatoniassa, kun kaikki mahdollinen informaatiovirta vilisi ja äänteli ympärillä. Hyvät lukijat, älkää pyrkikö »hallitsemaan» tietovirtaa. Se on mahdotonta. Hallittavuus ei kuulu sen luonteeseen. Antakaa postiohjelman olla postiohjelma, Facebookin Facebook ja Googlen Google. Vain sellainen hajanaisuus voi pitää edes jonkinlaisen hallinnan illuusion tässä sosiaalisen median maailmassa.

© Kalle Haatanen ja Psykologi-lehti