Iänikuinen puhe lomastressistä ei tavoita kovinkaan hyvin lomalta paluun ongelmia. Itse asiassa kyse ei ole tottumisesta uudelleen töiden rutiineihin ja kaavoihin. Mikään ei ole niin yksinkertaista. Keskeistä ovat sopimukset, joilla loma rakennetaan hyväksi, tai vähintäänkin siedettäväksi. Jokainen joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, jotta loman mielekkyys saataisiin varmistettua. Käytännössä kyse on varauksellisten katsantojen minimoimisesta – tai pahimmillaan matalamielisyydestä, jolla loman pakonomainen kurjuus lyödään lukkoon hintana siitä, että elämä on varmasti turvallisen ankeaa.

Ei, en väitä löytäneeni onnellisuuden kaavaa, vaikka sillä väitteellä voisi saada blogille kivasti näkyvyyttä. Iltapäivän ratoksi voisi kuitenkin tarkastella absurdia ajatusta siitä, että onnellisuus olisi jotenkin vakaa tila. Se johtaa harhaisiin ajatuksiin, jotka tuovat esiin ihmisvihan, kaunan, narkkarit ja – aina niin ajankohtaisesti – taloudellisen dynamiikan.