Tässä kontribuutioni monikulttuurisuuskeskusteluun. Teksti on väitöskirjastani (2000), ja siinä etsitään »kakkosvaiheen liberalismia», joka ei ajautuisi vain kaiken ennalta sallimiseen, muttei myöskään olisi tukahduttava tai rasistinen. Tekstissä esiintyy termit »kommunitarismi» ja »uusaristoteelisuus», joilla viitataan yhteisöllisyyttä – myös kansallismielisyyttä – korostavaan älylliseen ajatteluun. Suomessa nationalistit argumentoivat mielestäni tyhjin käsittein, mutta tässä esitellään myös älyllistä konservatiivisuutta. Oma positioni on selkeä: liberalismin puolustus. Anteeksi kimurantti tieteellinen kielenkäyttö, mutta kyse on väitöstekstistä!